Elämää Villa Tähdessä

Kuusaalla sijaitsevan Villa Tähden piha on kuin vanha nainen. Sen kukoistuksen vuodet ovat kaukana menneisyydessä, mutta silti se jaksaa ihastuttaa kasvun kerroksellisuudellaan. Käsittämätöntä, että sitä on vasta kuukausi, kun kirjoitimme sisareni kanssa Tähtikadulla sijaitsevan talon kauppakirjat. Niin paljon huikeita hetkiä on mahtunut noihin viikkoihin. Villa Tähden sisustus on loppusilausta vaille valmis, tällä viikolla haemme vielä yhden pakettiautokuorman tavaroita Helsingistä. Puutarhassa ei sitten työt lopukaan ihan hetkessä. Keittiön seinällä on todisteena kunniakirjoja siitä, että pihamme on joskus ollut todella kaunis. Hurmaava se on omalla tavallaan nytkin, villiintyneenä viherkeitaana. Lukuisat hedelmäpuut – päärynää, kirsikkaa ja omenaa sekä isot marjapensaat tuottavat satoa syksyllä. Perennoja on siellä täällä pitkin puutarhaa ja leikkimökin edustalla on pergolaa muistuttava puilla reunustettu oleskelupatio. Siellä köynnökset kasvavat vahvoina kietoutuen ...

Kun talokaupat oli tehty, oli vuorossa yksi herkullisimmista jutuista: uusien huonekalujen ja sisustustavaroiden hankinta. Ja mikäs sen parempi paikka tehdä löytöjä on kuin tori.fi ? Vanhan talon sisustuksessa ei toimi uutuuttaan kirkuva Ikea, huonekaluissa saisi olla ajan patinaa, eikä pikku kolhut pöydän pinnassa haittaa. Talon toisen omistajan siskoni kanssa päätimme, että ostamme mahdollisimman paljon kierrätettynä. Näin saamme Villa Tähteen myös monta uutta tarinaa, joita muistella. Esimerkiksi sängynpäätyni entiset omistajat luopuivat siitä kympillä (tarjosin toisen kympin kotiinkuljetuksesta), koska olivat lähdössä kolmen vuoden työkomennukselle Jerusalemiin. Kaksi suloista Pentikin tuolia muutti meille 25 eurolla, oli tullut edellinen koti liian ahtaaksi ja jostain piti luopua. Makuuhuoneeseeni löytyi ihana peili ja siihen sopiva lipasto kahdesta eri osoitteesta. Minusta näyttää siltä, että ne olisivat aina kuuluneet yhteen.  Parhaimmat Tori-löydöt teimme Hel...

Sen piti olla hurmaava asunto jossain Italian tai Espanjan auringon alla. Kevään korona-ahdistuksen myötä unelmasta kuoriutui suloinen koti tuntemattomaan osaan Suomea, betonihelvetiksikin mainostettuun Kouvolaan.  Ei sitä koskaan tiedä, millaisia käänteitä elämässä tulee eteen. Ja miten nuo tilanteet muuttavat omaa ajattelumaailmaa. Kuten tämä itse perkele eli korona: yhtäkkiä maailma sulkeutui ja desinfiointiaineen kyllästämät ihmiset joutuivat rakentamaan elämäänsä uuteen muottiin. Onneksi ehdin toteuttaa haaveeni talvesta Espanjassa kahdesti, nyt voin jo katsella suomalaisten synkkää vuodenaikaa uudenlaisesta näkövinkkelistä. Jos se ei olisikaan ihan niin lamauttavan masentava kuin muistan menneiltä vuosilta?  Ehdin myös luopua kaikista huonekaluistani ja elää melko irrallisena diginatiivina parisen vuotta (noista seikkailuista voi lukea Olenko kartalla -blogistani). Yli viisikymppisenä on kiva huomata, etten ole kangistunut omaan pikku maailmaani, vaan e...