Kauneutta ja kartanoelämää

Voiko pikkuiseen naiseen mahtua noin paljon energiaa? Kyllä näköjään voi – Villa Tähden naapurustossa asuu mielenkiintoisia persoonia. Yksi heistä on Anni Lapatto, joka perheineen muutti parisen vuotta sitten upeaan Villa Poliniin.

Tiedättehän ne tyypit, joilla näyttää olevan kaikki kadehdittavan loistavasti? Upea kartano kotina, persoonallista kauneutta, hyvänluontoinen upseerimies, lahjakkaat lapset ja mielenkiintoinen ura, joka on tuonut myös unelmien palkintomatkoja Karibialle. Villa Polinin kartanonrouva Anni Lapatto on teoriassa juuri tätä, mutta käytännössä jotain paljon muuta. 

Pirskahteleva ja päättäväinen yrittäjä, joka osaa huomioida muut. Olisi varmaan helppoa tuudittautua omaan erinomaisuuteensa, mutta Anni tietää, ettei se kantaisi pitkälle. Eikä sellainen hienostelu taitaisi edes sopia hänen luonteelleen, ainakin mitä hänen kirjoittamansa Päättymätön tarina – matka minuksi -esikoiskirja kertoo. 

Juu, hän on ehtinyt ruuhkavuosina kirjoittaa myös kirjan, josta idea kristallisoitui yhtenä kauniina sunnuntaiaamuna. Nopealla tempolla syntyi kirja, joka kertoo Annin kasvutarinansa ja avaa paljon kiinnostavia näkökulmia myös bisneksentekoon ja lukijan oman tien löytymiseen. Hän ei malttanut etsiä edes kustantajaa – oli helpompi hoitaa projekti loppuun itse. Annin menestysopasta on myyty mukavasti, selvästi näille itsetutkiskelu-tehtäväkirjoille on nykymaailmassa tilausta.

Kun puhutaan bisneksestä, Anni tietää mistä puhuu. Parikymmentä vuotta Mary Kay -konsulttina ei ole ollut entiselle parturi-kampaajalle pelkkää kristallein koristelluilla korkokengillä tepastelua auringonpaisteessa, se on ollut kovaa työtä, määrätietoista myyntiverkoston rakentamista ja tuhansittain pikkuisia purkkeja, joita kauneutta janoavat naiset ostavat. Annin tarinassa nousevat esiin sanat sinnikkyys, rohkeus ja ratkaisukeskeisyys – ja kyky nauraa itselleen. Tuo viimeinen on muuten monen menestyvän yrittäjän ominaisuus. Ei tätä elämää kannata ottaa liian vakavasti.

Ja minusta kuoriutui
Mary Kay -konsultti

Jos joku olisi minulle aamulla sanonut, että olen loistava ihonhoitokonsultti, niin voi sitä naurun määrää. Kirjoittaessani Annin tarinaa aloin kiinnostua asiasta. Ja kun katselin peilistä kasvojani kriittisellä silmällä, tuli tarve tehdä myös jotain. Varsinkin kun oikean silmän alle porautunut syvä uurre huutaa, että kollageenit ja nuoruus ovat historiaa.

Kauneusakatemia Lumouksessa pidetyssä ihonhoitoneuvonnassa sain tietää, että minulle sopiva olisi TimeWise Repair -sarja. Juu, korjaussarjaa tässä nyt kaivataan ja tehokasta sellaista. Puhdistusainetta, seerumia, retinolia sisältävää yövoidetta ja päivävoidetta, jossa on riittävät suojakertoimet. Varsinkin kun noita elettyjä kesiä on Espanjassa vietettyjen talvien takia enemmän kuin elinvuosia. Enää ei kannata kuin säteillä ulospäin…

Oikeasti tämä menee niin, että Mary Kay -konsultti räätälöi ihonhoitoneuvontaa ja asiakas saa tarvitsemansa palvelut omaan tahtiinsa. Mutta kuten Anni osuvasti totesi: "Jos ei meillä Outi sun kanssa lähtisi näin lapasesta, sinusta olisi tullut minun asiakas ja olisimme selvittäneet, että iho menee oikeaan suuntaan ja seuraavalla kerran tavattu meikkineuvonnassa..." Niin hauskaa, että onnistuu yllättämään.

Eihän tässä voi isosti tipahtaa, joten mukaan vaan. Kiva nähdä, millaisia uusia tyyppejä kohtaan Annin luomassa Mary Kay -organisaatiossa. On vahvasti sellainen tunne, että olen ehkä löytänyt uuden minulle sopivan porukan. Ja ainakin ihoni saa nauttia korkealaatuisista tuotteista. 

Keltainen kartano
ilmoitti itsestään

Annin ja Villa Polinin tiet kohtasivat ensin toisessa todellisuudessa. Hän kertoo, että oli mielikuvaharjoituksissa sijoittanut itsensä meditoimaan keltaiseen isoon kartanoon, joka sijaitsee mäellä. Kouvolassa kauniissa omakotitalossa asuva perhe oli tyytyväinen elinoloihinsa, mutta sitten se tapahtui. Vyöhyketerapiassa Annin silmille jysähti niin vahvana keltainen kartano, että aviomiehen pari kuukautta sitten vitsinä näyttämä Villa Polinin myynti-ilmoitus vaati käynnin paikan päällä. Jo eteisessä Anni tiesi, että tässä se nyt on. Meni vain 39 vuorokautta, kun perhe nukkui ensimmäisen yön uudessa kodissaan.

Kymijoen Koskenrannassa sijaitsevan jugendtyylisen vuonna 1915 rakennetun kartanon on piirtänyt arkkitehti Selim A. Lindqvist. Se rakennettiin Kymin Osakeyhtiön konttoripäällikkö Julius Polinille, joka asui talossa vuoteen 1937 saakka. Sen jälkeen siinä asuivat muun muassa Teodor Wiklund, Knut von Troil ja Curt Cedercreutz perheineen. Siellä on asunut myös maaherra Matti Jaatinen. 

Noin 400 neliön kokoisessa kartanossa on kauniit suuret salit, joihin Lapatot ovat loihtineet kodikkaan tunnelman. Alakerrasta löytyy myös vanhempien hulppea makuuhuone, yläkerta on tyttöjen omaa tilaa. Joulusisustuksen saaneessa kartanossa on visiittini aikaan vivahdus amerikkalaista tunnelmaa, useampi kuusi ja runsaat koristeet ovat kuin Disneyn joululeffasta.

Erityisen sisustuselementin tähän kotiin tuovat Annin huikeakorkoiset bling-bling-kengät, jotka ovat kuin taideteoksia useammassa huoneessa. Voiko noilla oikeasti kävellä?   

Olen Kuusankoskella Villa Tähdessä asuessani oppinut, että kuusankoskelaisten ja kouvolalaisten välillä on oikeasti merkittävä ero. Kouvolasta ei kuulemma Kuusaalle muuteta, paitsi erityisen hyvien syiden takia. Mikä voisi olla parempi syy kuin kaunis kartano Kymijoen läheisyydessä?