Elämää Villa Tähdessä

    Joku on sanonut, että jos ei Kuusankoskella asuvana tunne Super-Hessua, ei tunne vielä sieltä ketään. Hessu Heikki Tiihonen ilmestyi eteeni, kun olin väärässä asennossa kyykyssä raskaat painot harteillani.   Kohta neljä kuukautta kuusaalaisena, voiko siinä ajassa ujuttautua paikkakunnan elämänmenoon? Aika mukavasti, kun pitää mielen avoimena ja juttelee kaikille, jotka vain viitsivät kuunnella. Kohtuullisen kovana höpöttäjänä olen tutustunut moneen hännänheiluttajaan nimeltä. Samalla on tullut karvakorvien omistajilta arvokasta tietoa paikallisista asioista. Kuten esimerkiksi se, että Villa Tähdestä pienen kävelymatkan päässä on kaunis metsä, jossa pääsee kulkemaan Hevoslammelle saakka – en kyllä sitä lampea ole vielä löytänyt.   Verkkoja kannattaa viritellä, vaikkei kalastaja olisikaan. Oli hyvä idea lähteä opiskelemaan matkailualaa harjoittelunäyttöjä suorittamalla, se avaa ovia ihan uusiin maailmoihin. Tästä voit lukea lisää Olenko kartalla? -matkablogistani. ...

Villa Tähti on nyt sisustettu, pihasaunan sisältö uusittu ja pihaakin vähän laitettu. On aika ottaa ratkaisevia askelia asuinpaikkaan, jota Kuusaaksi kutsutaan. Kun muutin puolitoista kuukautta sitten Kouvolaan, tarkemmin sanottuna sen kulttuuripitäjään Kuusankoskelle, en tuntenut täällä ketään. Oli tosi virkistävää aloittaa ihan alusta, kulkea paikasta toiseen kännykän navigaattorin avulla – ihan samoin kuin puolitoista vuotta sitten muuttaessani talveksi Espanjan Fuengirolaan.  Tärkein kohtaaminen on tietty naapurit. Olimme kyllä jo edelliseltä omistajalta kuulleet, että vanhassa kirjakaupan talossa asuu tosi ystävällinen perhe. Mutta mitäs jos yhteiselo ei oikeasti sujuisikaan? Olisihan se hirveää, varsinkin kun meidän talot ovat tosi lähekkäin. Pelko osoittautui turhaksi, naapuripariskunta oli juuri niin huippu kuin oli mainostettu ja vähän enemmänkin. Olemme saaneet apua rakennustarvikkeiden kuljetuksessa, lainaksi työkaluja ja -koneita sekä kullanarvoisia neuvoja van...

Kuusaalla sijaitsevan Villa Tähden piha on kuin vanha nainen. Sen kukoistuksen vuodet ovat kaukana menneisyydessä, mutta silti se jaksaa ihastuttaa kasvun kerroksellisuudellaan. Käsittämätöntä, että sitä on vasta kuukausi, kun kirjoitimme sisareni kanssa Tähtikadulla sijaitsevan talon kauppakirjat. Niin paljon huikeita hetkiä on mahtunut noihin viikkoihin. Villa Tähden sisustus on loppusilausta vaille valmis, tällä viikolla haemme vielä yhden pakettiautokuorman tavaroita Helsingistä. Puutarhassa ei sitten työt lopukaan ihan hetkessä. Keittiön seinällä on todisteena kunniakirjoja siitä, että pihamme on joskus ollut todella kaunis. Hurmaava se on omalla tavallaan nytkin, villiintyneenä viherkeitaana. Lukuisat hedelmäpuut – päärynää, kirsikkaa ja omenaa sekä isot marjapensaat tuottavat satoa syksyllä. Perennoja on siellä täällä pitkin puutarhaa ja leikkimökin edustalla on pergolaa muistuttava puilla reunustettu oleskelupatio. Siellä köynnökset kasvavat vahvoina kietoutuen ...

Kun talokaupat oli tehty, oli vuorossa yksi herkullisimmista jutuista: uusien huonekalujen ja sisustustavaroiden hankinta. Ja mikäs sen parempi paikka tehdä löytöjä on kuin tori.fi ? Vanhan talon sisustuksessa ei toimi uutuuttaan kirkuva Ikea, huonekaluissa saisi olla ajan patinaa, eikä pikku kolhut pöydän pinnassa haittaa. Talon toisen omistajan siskoni kanssa päätimme, että ostamme mahdollisimman paljon kierrätettynä. Näin saamme Villa Tähteen myös monta uutta tarinaa, joita muistella. Esimerkiksi sängynpäätyni entiset omistajat luopuivat siitä kympillä (tarjosin toisen kympin kotiinkuljetuksesta), koska olivat lähdössä kolmen vuoden työkomennukselle Jerusalemiin. Kaksi suloista Pentikin tuolia muutti meille 25 eurolla, oli tullut edellinen koti liian ahtaaksi ja jostain piti luopua. Makuuhuoneeseeni löytyi ihana peili ja siihen sopiva lipasto kahdesta eri osoitteesta. Minusta näyttää siltä, että ne olisivat aina kuuluneet yhteen.  Parhaimmat Tori-löydöt teimme Hel...

Sen piti olla hurmaava asunto jossain Italian tai Espanjan auringon alla. Kevään korona-ahdistuksen myötä unelmasta kuoriutui suloinen koti tuntemattomaan osaan Suomea, betonihelvetiksikin mainostettuun Kouvolaan.  Ei sitä koskaan tiedä, millaisia käänteitä elämässä tulee eteen. Ja miten nuo tilanteet muuttavat omaa ajattelumaailmaa. Kuten tämä itse perkele eli korona: yhtäkkiä maailma sulkeutui ja desinfiointiaineen kyllästämät ihmiset joutuivat rakentamaan elämäänsä uuteen muottiin. Onneksi ehdin toteuttaa haaveeni talvesta Espanjassa kahdesti, nyt voin jo katsella suomalaisten synkkää vuodenaikaa uudenlaisesta näkövinkkelistä. Jos se ei olisikaan ihan niin lamauttavan masentava kuin muistan menneiltä vuosilta?  Ehdin myös luopua kaikista huonekaluistani ja elää melko irrallisena diginatiivina parisen vuotta (noista seikkailuista voi lukea Olenko kartalla -blogistani). Yli viisikymppisenä on kiva huomata, etten ole kangistunut omaan pikku maailmaani, vaan e...